Jantso Jokelin: Matkaopas ei minnekään

Turkulaisen Jantso Jokelinin essee-kokoelma Matkaopas ei minnekään on ilmestyessään vuonna 2012 ollut aikaansa edellä. Se on nimittäin täydellinen opas matkailua janoavalle sielulle aikana, jolloin matkailu sellaisena mannertenvälisenä suihkimisena, jona me sen nykyään tunnemme, ei oikein voi jatkua sellaisenaan. Olen kirjoittanut useasti, sekä omissa Facebook-matkapäiväkirjoissani että tässä blogissa mm. Mika Waltarin yhteydessä, siitä mikä on oma käsitykseni matkailusta nykymuodossaan. Mitä enemmän sitä mietin, sen vähemmän tuntuu olevan järkeä siinä, että näkee matkustuksen vaivan ja ottaa kantaakseen sen ympäristövaikutusten moraaliset ja eettiset taakat vain kiertääkseen ”pakolliset” nähtävyydet ja ottaakseen kuvan niiden edessä, tai kuvitellakseen ymmärtävänsä vierasta kulttuuria ja tapaa elää vietettyään maassa viikon tai kaksi turisteille valkopestyissä lokaatioissa. Tästä lähtökohdasta johtuen Jokelinin esseet pääsevät minussa iskemään hyvinkin vastaanottavaiseen maaperään.

MatkaopasEiMinnekään

Jokelin kirjoittaa siitä, kuinka nähtävää kyllä löytää vaikka kuinka läheltä, kunhan kulkee silmät auki myös kotimaassa ja -seuduilla. Vaikka minusta ei ikinä olisi osallistumaan esimerkiksi talonvaltaukseen, saati sitten hiiviskelemään hylätyissä rakennuksissa, on Jokelinin kehittämä termi ”ei-paikka” jo erittäin oivaltava. Paikat muuttuvat ei-paikoiksi, kun ne menettävät merkityksensä ja käyttötarkoituksensa. Esimerkiksi hylätty tehdasrakennus voi olla ei-paikka.

Kieltämättä vastaavaa oivaltavuutta on ajoittain käytettävä, jotta lähiseutumatkailusta saa maksimit irti. Onneksi sitä löytyy Jokelinilta, joka avaa samalla myös lukijoidensa silmiä. Helmiä esseiden ja esseiden esittelemien ideoiden joukossa ovat esimerkiksi opiskelijoiden murjukämppien ja niiden sijaintialueiden vaikutus sille, miten ihminen näkee kotikaupunkiaan, matka Utsjoen Kevolle tutkimuskeskukseen, sekä vaellus Turusta Aurajoen syntymälähteille.

Jokelinin teksti on oivaltavaa, hyvin argumentoivaa ja samalla kevyen viihdyttävää. Esseitä lukee todella mielellään, vaikka niiden sisältö voi jälkipunnituksessa paljastua melko kevyeksi. Mutta hei, matka on tärkein! Ja lisäksi kirjan viesti, vaikka huumoriin onkin verhottuna, on erittäin tärkeä. Jokelinmaista ajattelua tarvitaan, sillä me emme voi jatkaa nykyiseen tahtiin lentämistä mikäli haluamme vähentää hiilidioksidipäästöjä, ja jotkut meistä eivät myöskään ole luonteeltaan kykeneviä lopettamaan matkailua, tutkiskelua ja kokemuksien keräämistä. Ratkaisu on tässä kirjassa, antakaa Jantso Jokelinin raottaa silmiänne.

Arvio: 5/5

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s