Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

Olen suuri Kari Hotakaisen ystävä. Hotakaisen lause, sellaisena kuin se esimerkiksi Juoksuhaudantiessä tai Ihmisen osassa parhaimmillaan kulkiessaan on, on suorastaan lumoavaa luettavaa. Myös Pitääkö olla huolissaan tv-ohjelmasta tuttu lakoninen, kuiva huumori uppoaa allekirjoittaneessa vastaanottavaiseen maaperään. Lisäksi olen luonnollisesti urheilukirjallisuuden asiaa esillä pitänyt, joten Hotakaisen askel urheilukirjallisuuden puolelle oli juuri sitä, mitä tietyllä tavalla tämä ”skene” teoriassa kaipaisi. Urheilijaelämäkerroissa uudistamisen tarve on olemassa, ja uudistaja todennäköisesti voisi olla kirjalliset kannuksensa muualta hankkinut, perinteisen urheilutoimittaja-haamukirjoittajan sijaan.

Saadaanko näille varsin korkeiksi kasvaneille odotuksille sitten katetta? Saadaan ja ei saada. Hotakaismaisia lauseita, kuten kirjan markkinoinnissa käytetty ”Kimi haluaisi ajaa formuloita nimettömänä. Mutta ei usean miljoonan autoa voi ajaa nimettömänä. Nimettömänä voi ajaa päältäajettavaa ruohonleikkuria”, löytyy toki tekstistä, mutta niitä saisi olla runsaammin. Tavallaan kerronta on myös kulkenut ”Kimi Räikkönen” -brändimankelin läpi. On siellä jotain uutta, mutta perimmäinen käsitys Kimistä ”coolina, koska sitä ei kiinnosta” säilyy julkisuudesta opitun kaltaisena.

Suurin ongelma kirjassa suhteessa (tämän) lukijan odotuksiin on se, kuinka vähän se loppujen lopuksi tekee genressään mitään uutta. Päinvastoin, Hotakaisen Kimi-elämäkerta kärsii juuri niistä samoista ongelmista, kuin elämäkerrat tuntuvat usein kärsivän. Tällaisia ovat mm. lähes täysi kritiikittömyys kohdeettaan kohtaan, sekä vaikeiden kysymysten välttely. Esimerkiksi formula ykkösten järjellisyydestä ei puhuta, joka oli Hotakaisen mukaan tietoinen valinta. Valitettavasti tämä tietoinen valinta vie terää pois ulkopuolisen havainnoijan kyvystä tehdä oivaltavia, ennen kuulemattomia kiteytyksiä toiminnasta. Lisäksi kirjasta tuntuu loppuvan sisältö, ainakin luku jossa Räikkösen äidille annetaan sykemittari tuntuu ”mitä tähän väliin keksisi” -osaston ratkaisulta.

Kyseessä ei missään nimessä ole huono urheilijaelämäkerta. Päinvastoin, vähintään ylempää keskikastia, Suomen mittakaavalla jopa kärkikuhinoissa. Samaan aikaan se on näillä reunaehdoilla (Hotakainen kirjoittajana, Kimi kohteena) melkein niin huono kirja, kuin sen on mahdollista olla.

Arvio: 3/5

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s