Juha Itkonen: Ihmettä kaikki

Kuuntelin Juha Itkosen romaanin Ihmettä kaikki äänikirjana. Edelleen uskon, että minun on paljon vaikeampi nauttia kirjallisuudesta äänikirja-muodossa, kuin jos olen itse lukenut kirjan, mieluiten vielä paperisena versiona. Tämä tulee huomioida saamaani vaikutusta arvioidessa.

”Ihmettä kaikki” on kahteen osaan jaettu kirja, jossa kirjailija kertoo autofiktiivisesti perheensä yrityksistä saada kolmas lapsi. Kumpikin osa on omistettu erillisen raskauden käsittelyyn. Ensimmäisessä raskaudessa on omat ongelmansa, joka pakottaa perheen kovien ratkaisujen ja isojen pohdintojen eteen. Toinen raskaus ei ole juurikaan onnekkaampi, ja taas joudutaan sietämään ja selviytymään.

IhmettäKaikki

Äänikirjan lisäksi toinen asia, joka vaikuttaa siihen, mitä sain kirjasta irti on se tosiasia, että minulla ei lapsia vielä ole. Ehkä siksi en millään pääse Itkosen kanssa samalle taajuudelle, pysty nousemaan samalle tunnetasolle myötäelämään valtavan vaikeaa tilannetta. Empatiakykyni ei yksinkertaisesti riitä, sillä minulla ei ole kokemusta oman lapsen saamisen tai menettämisen kaltaisista tunteita.

Romaani näyttäytyy minulle paikallaan junnaavana, itseään toistavana ja usein pitkäveteisenä. Esimerkiksi ensimmäisessä osassa paikallaan pyöritään saman asian kanssa niin kauan, että ajatukset lähtivät kuunnellessa väkisin harhailemaan. Todenmukaisena kuvauksena tämä jakso kirjasta on varmasti onnistunut, kaikki me tiedämme sen tilanteen kun vakavan asian edessä samat ajatukset kiertävät samaa rataa pään sisällä. Tuon pyörittelyn dokumentointi ei itselleni tällä kertaa yksinkertaisesti toimi.

Autofiktiona, jonka ystävä Itkonen itsekin mm. Imagen ja Parnasson perusteella on, ”Ihmettä kaikki” ei myöskään lähde lentoon. Ongelma on sama, arjen kuvaus on puuduttavaa, koska arki on perhe-Itkosen tilanteessa toisteista ja tuskaisen puuduttavaa. Ei ole muuta kuin sairaala ja raskauden tila. Omien lapsiensa suhteen Itkonen on esimerkiksi Knausgårdia pidättyväisempi, mikä lienee lasten edun kannalta parempi ratkaisu, mutta kirjan kannalta välttämättä ei. Muita teemoja kirjassa on parisuhde ja suhde uskontoon. Oma suhteeni uskontoon on niin erilainen, että väliin jää ylittämätön juopa. Parisuhdekuvaus taas lienee kirjan onnistuneimpia osuuksia. Sen suhteen itselle tulee tirkistelijä-olo; en minä halua teidän kahdenkeskisistä keskusteluista ja viesteistä lukea.

Ylläkuvatuista syistä, tämä ei ollut kirja jonka kuuntelemisesta olisin saanut erityistä iloa irti. Arvio: 2/5

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s