Francesco Totti & Paolo Condo: Francesco Totti – Rooman Kuningas

Francesco Totti. Elämää suurempi jalkapalloilija. Hahmo suoraan Olympos-vuorelta, kreikkalaisesta mytologiasta. Jumala, joka on ottanut ihmisen muodon ja kuolevaisena vaeltaa heikkouksineen meidän tavallisten keskuudessa. Vaikka siis on jumala. Ura, jolla riittää kauniita hetkiä, pohjakosketuksia, ristiriitoja, huhuja, Rooman ainoa scudetto lähihistoriassa ja maailman mestaruus Italian paidassa. Paljoa parempia lähtökohtia ei urheilijasta tehtävään kirjaan voi saada.

Totti.jpg

Tottin kuuluisa selfie-tuuletus derbyssä Laziota vastaan, Curva sudin edessä.

Lähtökohdista voisi ponnistaa korkeammallekin, mutta huonoa kirjaa niistä ei aikaan saa. Totti on ottanut kirja-projektiin haamukirjoittajakseen ilmeisesti luottotoimittajansa, Paolo Condon. Äänessä ei ole Tottin lisäksi muita. Ratkaisu tarkoittaa sitä, että suurempaa kritiikkiä tai draamaa ei kirjan sivuilta kannata etsiä. Totti selvittelee pettämis-skandaalinsa, sylkemis-episodinsa, riitansa valmentajien kanssa ja punaiset korttinsa parhain päin. Osa selityksistä on vakuuttampia kuin toiset. Kriittisempi tekstin editoija olisi myös ehkä karsinut pahimmat omahyväisyyden hehkut pois. Itselläkin pääsi tavoitteellisesti urheillessani sekoittumaan se, kuinka hyvä on ihmisenä ja kuinka hyvä jalkapalloilijana, Tottilla tuntuu pitkän uran päättyminen olevan edelleen niin lähellä, että ihmisen arvo määrittyy kentällä osoitetun lahjakkuuden mukaan. Ainakin Tottin kohdalla.

Kirjan alkuun teemaksi yritetään liimata päähenkilön ujoutta. Lukuun ottamatta kohtia, joissa Rooman kuningas harmittelee sitä, kuinka oma rakas kaupunki on häneltä nykyään kielletty (kuvittele olevasi ujo/introvertti, joka ei viihdy isoissa väkijoukoissa, mutta olevasi niin suosittu, että minne ikinä menetkin sinne muodostuu iso väkijoukko), aiheesta ei kuitenkaan oteta juuri mitään irti. Tämä on valtava sääli, sillä ”ujo joukkueurheilija” tai ”introvertti joukkueurheilija” olisi ollut originaali ajatus, jossa olisi riittänyt käsiteltävää.

Lopulta ”Rooman kuningas” päätyy olemaan hyvin hyvin perinteinen urheilijaelämäkerta. Lapsuudessa nukuttiin pallon kanssa, lahjat olivat ilmeiset jo alusta asti, vanhemmat kannustivat jne. Sen jälkeen kerrataan kronologisesti kausia läpi. Tämä onneksi toimii, sillä moni asioista on nykyisen jalkapalloromantikko-sukupolven kirkkaassa muistissa. Niinpä kirjan lukeminen onkin parhaimmillaan intertekstuaalinen kokemus; luetaan ensin ottelusta tai maalista Tottin näkökulmasta, sen jälkeen mennään YouTubesta katsomaan videoita siitä ja eletään omat muistot asiasta. Varsinkin vuoden 2006 MM-kisat ovat itselleni tärkeä muisto, ja niitä pääsee tässä veivaamaan.

Kirja ei tuo genreeseen yhtään mitään uutta, paitsi sen, että se on elämäkerta nimenomaan Francesco Tottista. Se on tämän myyttisen miehen kohdalla riittänyt ennenkin hämmentävän pitkälle.

Arvio: 3,5/5

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s